Mediuutiset
Terveydenhuolto noudattaa samaa yli sata vuotta vanhaa talousajattelua kuin teollisuus, jonka globaalit toimitusketjut on viritetty niin ohuiksi, että missään ei ole enää pelivaraa odottamattomien yllätysten varalle.
COVID-19 -pandemia on paljastanut maailmanlaajuisesti, kuinka haavoittuva nykyinen järjestelmämme on, niin julkishallinnossa kuin yksityissektorilla. Suomenkin terveydenhuolto, kuten koko julkinen sektorimme, noudattaa samaa yli sata vuotta vanhaa talousajattelua kuin teollisuus, jonka globaalit toimitusketjut on viritetty niin ohuiksi, että missään ei ole enää pelivaraa odottamattomien yllätysten varalle.
Pienikin häiriö saa aikaan suuria vaikeuksia, suuri häiriö saa aikaan katastrofin. Näin ei tarvitsisi olla mutta vanhanaikaisen talousajattelun noudattaminen johtaa siihen.
Kaikki sujuu hyvin niin kauan kuin hoidettavat tulevat ennustettavana virtana. Aina kuitenkin esiintyy satunnaisvaihtelua. Jokin elementti toiminnassa joustaa silloin saman verran. Koska terveyspalveluja ei voi toimittaa ennalta varastoon, jää jouston paikaksi joko resurssien käyttöaste tai toimitusaika.
Käyttämättä jäävä resurssi on vanhan talousajattelun - ja muodikkaan Lean-ajattelun - mukaan tuhlausta, josta syystä resurssit pyritään mitoittamaan siihen minimiin, jolla juuri selvitään, kun kaikki menee suunnitelman mukaan. Vaan kun käytännössä ei mene. Kun resurssit toimivat täysillä, jousto on toimitusajassa eli potilasjonoissa. Jos käyttöaste on 100 %, ollaan aina myöhässä. Ja jonossa vietetty aika aiheuttaa aina kustannuksia jossakin.
Terveyspalveluja ei voi toimittaa ennalta varastoon.
Kysyin kolumnissani Talouselämä-lehden numerossa 7/2020, miksi jonot eivät katoa kun terveydenhuollossa vähennetään väkeä tuottavuuden parantamiseksi. Tuottavuudenhan pitäisi nousta. Hoitaminen Suomessa osataan erinomaisesti mutta johtamista ei osata. Näköalan kapeus talousajattelussamme johtaa osaoptimointiin, joka käy kokonaisuutena kalliiksi. Johtajatkin ovat vallitsevan talousajattelun uhreja, systeemi jyrää yli.
Jos jokin terveydenhuollon organisaatioyksikkö toteuttaa kehityshankkeen mutta kymmenkertainen hyöty menee sen ulkopuolelle kokonaisuuden hyväksi, ei hanketta toteuteta. Yksikön johtaja optimoi omaa vastuualuettaan. Hänen vastuulleen jäisi vain kustannus mutta hyöty menisi muualle. Tämä johtaa osaoptimointiin.
Koronapandemian jälkeisessä maailmassa asiat on arvotettava toisin. Hätätilanteessa kokonaisuuden etu osataan asettaa organisaatioiden, niiden yksiköiden tai niissä työskentelevien ihmisten edun edelle.
Hyvä esimerkki tästä on hallituksemme toimenpiteet koronan hillitsemiseen. Rahallinen hyöty ei ole tähdätty terveydenhuolto-organisaatioiden kassaan, vaan kansakunnan yhteiseksi hyväksi pitämällä haavoittuvampi väki poissa sairaaloista.
Käytännössä vastaava ilmiö on todettavissa Itä-Savon sairaanhoitopiirin luvuista (Kelan tilastot vuosilta 2016-2019). Ajattelutavan muutoksen tuoma hyöty ei tullut shp:n kassaan vaan omistajakuntien taloushyödyksi, kun ihmiset ovat vähemmän aikaa jonossa.
Hannu Vierimaa
Kirjoittaja on liikkeenjohdon konsultointiin erikoistuneen Processman Oy:n toimitusjohtaja
Keskustelua aiheesta