Mistä löytyy tuloksellisin johtamisen osaaminen hyvinvointialueille?

Terveyden- ja sairaanhoidon osaaminen Suomessa on maailman kärkeä. Jos ihminen sairastuu, se kannattaa tehdä Suomessa. Täällä saa maailman parasta hoitoa - kunhan onnistuu pääsemään hoitotoimenpiteen kohteeksi. Jos ei onnistu, kyseessä ei ole lääke- tai hoitotieteellinen ongelma, vaan johtamisongelma.

Onko maailman paras johtamisosaaminen jo valmiiksi Suomen terveydenhuoltosektorilla? Ei välttämättä, jos tuloksia katsotaan. Hoitaminen osataan mutta johtamista ei. Jollakin muulla sektorilla johtaminen osataan paremmin.

Jos strateginen johtamisrakenne on kehno, eivät huippujohtajatkaan pysty tekemään tai toteuttamaan hyviä päätöksiä. Jos sen sijaan strateginen johtamisrakenne on hyvä, pystyvät ihan normaalit ihmiset tekemään loistavia päätöksiä ja myös toteuttamaan ne.

Strateginen johtamisrakenne on elintärkeä. Ensin pitää ymmärtää tämä. Lisäksi pitää ymmärtää, millainen on hyvä strateginen johtamisrakenne ja miten sen edellyttämä johtamisfilosofia poikkeaa perinteisestä.

Harva uskaltaa tunnustaa, ettei ymmärrä.

Kelan tilastoista laskettua

- sairauslomapäivien kehitys ja niihin kuluva raha

Kysymys: mitä Itä-Savossa on tehty toisin?

Miksi Itä-Savon sairaanhoitopiirin (ISSHP) sairauslomapäivät Kelan tilastojen mukaan kumulatiivisesti vähenivät vuosina 2017-2020 verrattuna vuoden 2016 tasoon? Kaikkialla muualla ne samana ajanjaksona lisääntyivät.

Pitää ymmärtää, että sairaanhoitopiirin tuottama hyöty menee oman organisaation ulkopuolelle, yhteiskunnan hyväksi. Sen vuoksihan se on perustettu, tuottamaan terveyshyötyä. Miksi sitä perinteisesti sitten mitataan vain aiheuttamistaan kustannuksista? Tämä ajatusharha johtaa automaattisesti osittaisoptimointiin.

Kokonaisuuden (= yhteiskunnan) etu on asetettava organisaation oman edun yläpuolelle. Etu saavutetaan mm. eliminoimalla tarpeettomat eli jonossa vietetyt sairauslomapäivät. Tämä vaatii johtamisfilosofian muutoksen.

Tämän vuoksi Itä-Savossa käynnistettiin v. 2016 ”Jonot pois”-hanke, jonka tavoitteena oli hankkiutua eroon hoitojonoista. Muutos alkoi purra jo v. 2017.

YT-menettelyt väen vähentämisineen eivät ole omiaan lyhentämään jonoja, päinvastoin. Sen vuoksi ”Jonot pois”- hankkeessa heti aluksi peruttiin jokavuotiset YT-neuvottelut eikä ketään irtisanottu. Toimintakustannusten minimointi on osittaisoptimointia eikä se johda parhaaseen lopputulokseen.

Myös ISSHP:n omat toimintakulut ovat laskeneet jonojen vähentymisen myötä, vaikkei siihen edes pyritty. Jonot itsessään aiheuttavat lisätyötä, jolloin niiden väheneminen alentaa kuluja.

Vasta COVID-19 nosti sairauslomapäivät kasvuun myös Itä-Savossa.

Albert Einstein: ”Ongelmat eivät ratkea sillä ajattelun tasolla, jolla ne on luotu.” Jotakin aidosti uutta on siis tuotava johtamiseen. Juuri näin Itä-Savossa tehtiin.

Julkinen terveydenhuolto: ontuva talousajattelu

Osittaisoptimointi vai kokonaisuuden optimointi?

Laskentaesimerkki kokonaisuuden optimoinnista

EK:n mukaan yksi sairauslomapäivä aiheuttaa yhteiskunnalle 350 EUR menetyksen.

Hyvinvointialueelle palkataan yksi hoitohenkilö lisää. Hän työskentelee päivän ja saa lyhennettyä yhden potilaan sairauslomaa yhdellä päivällä. Tämän hän tekee joka päivä. Kymmenessä päivässä siis kymmenen sairauslomapäivää vähemmän ja kuukaudessa kaksikymmentä.

Kuukauden säästö on siis 20 x 350 EUR = 7000 EUR, kun hoitohenkilö hoiti YHDEN potilaan päivässä ja
sairausloma lyheni YHDEN päivän. Jos hän hoitikin kaksi potilasta päivässä, säästöä tulee jo 14 000 EUR/kk. Jos hän hoiti neljä potilasta, säästö on 28 000 EUR/kk, kun kukin sairausloma lyheni YHDEN päivän.

Säästöstä on vähennettävä hoitohenkilön palkkaamisesta aiheutuva kokonaiskustannus mutta eiköhän tämä silti jää plussalle. Ja luultavasti sairausloma lyhenee enemmän kuin esimerkinomaisen yhden päivän.

Vaikeasti ymmärrettävä on tosiasia, että kun lisäresurssin palkkaava hyvinvointialue kantaa syntyneen kustannuksen, siitä syntynyt hyöty ei tule hyvinvointialueelle, vaan menee yhteiskunnan yhteiseen pottiin. Muistetaanko tämä?


Yhteiskunta saa hyödyn, ymmärtämättä sen syntymekanismia ja haukkuu hyvinvointialuetta kustannusten kasvusta, vaikka se on parantanut yhteiskunnan taloutta enemmän kuin sen oma toimintakustannus on kasvanut. Se on tuottanut terveyshyötyä, joka nimenomaan on sen tehtäväksi annettu!

Imatra 2003: kun potilasvirta (alueen keskussairaalasta kotiin) saatiin kulkemaan, ei tarvittukaan
 oman sairaalan laajennusta ja vanhastakin suljettiin osastoja potilaiden puutteen vuoksi.

Jatketaan siis kustannusten karsimista eli osittaisoptimointia. Tämä on tuhon tie. Viimeinen sammuttaa valot.

Tämä muuttuu vain muuttamalla menestymisen mallia johtamisessa (Einstein). Itä-Savo teki sen jo v. 2016.